Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

juliste kirkkomuseo


Mitä on vapaus, mitkä ovat sen ulottuvuudet?

Jokaisella elävällä olennolla on kyky aistia tilaa. Jokaisen olennon henkisellä ja fyysisellä olemuksella ja olemisella on aina oma hahmonsa, oma rakenteensa, on kyse sitten luonnosta, ihmisestä tai eläimestä. Esimerkiksi rakentaessaan taloa, maalatessaan maisemaa, asetelmaa tai ikonia tai ollessaan vain - tekemättä mitään - ihminen on aina läsnä jossakin. Tahtoen tai tahtomattaan hän on jatkuvasti muuttuvan tilan sisällä. Tämän tilan sisältöön, sen ulottuvuuksiin, vaikuttavat ihmisen ja häntä ympäröivien asioiden keskinäiset suhteet, jotka muuttuvat koko ajan, ovat jatkuvassa liikkeessä.

Ulkoiset, fyysiset olosuhteet asettavat rajoja ja esteitä,. Ajoittain fyysinen tila muuttuu siinä elävälle ihmiselle vankilaksi. Tila kahlitsee ihmisen vapautta

Kuitenkin ihminen elää myös sisäisessä, henkisessä maailmassa eikä siinä maailmassa tunneta esteitä tai rajoja. "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo." (Joh.3:8)

En tahdo sanoa, että tässä sisäisessä maailmassa eläminen automaattisesti tekisi meidät vapaiksi.

Myös henkinen maailma voi osoittautua vankilaksi! Kuitenkin vain tuossa henkisessä maailmassa eläen meillä on mahdollisuus saavuttaa vapaus aidosti.

Ihminen voi päästä aitoon vapauteen elämällä jatkuvassa luovassa etsinnän tilassa, antamatta itsensä  kivettyä paikoilleen, ja ottamalla jatkuvasti riskejä. Ei ole tärkeää, onko tuo luova toiminta rukousta, ikonin tai taulun maalaamista tai jotakin muuta. Ihminen voi kaikessa toiminnassaan olla elävä tai kaavoihinsa kangistunut.

Vapaus ei ole sisäiseen, henkiseen maailmaan sulkeutumista, riippumattomuutta ja eristäytymistä ulkoisesta maailmasta. Päinvastoin, vapaus toteutuu elävässä vapaaehtoisessa rakkaudessa koko luomakuntaa, toisia ihmisiä ja Luojaa kohtaan.

Tärkeää on ymmärtää, että henkinen ja fyysinen, sisäinen ja ulkoinen on yksi ja erottamaton kokonaisuus.

Vapauden voi saavuttaa, jos näkee asiat jakamatta niitä ulkoiseen ja sisäiseen, jakamatta niitä tekemisen kohteeseen ja tekijään. Jokainen on vaikutuksen kohde, mutta samalla tekijä, joka muokkaa ympäröivää tilaa. Pieninkin asia tuo olemuksellaan muutoksen sitä ympäröivään tilaan. Tällainen asioiden näkeminen on perusta uudelle maailmaan suhtautumiselle. Tai ehkä se onkin ikivanha perusta, jota Luoja on kehoittanut meitä noudattamaan. Tälle perustalle voi rakentua ihmisen ja maailman pelastuminen, meidän osallistumisemme siihen henkisen maailman todellisuuteen, jonka ulottuvuudet rikkovat ihmisen ymmärryksen rajat, vapauttaa ihmisen.

Taiteilijan tehtävä on on lisätä tätä osallistumista, avartaa rakkauden piiriä, joko avaamalla silmät näkemään luomakunnan äärimmäisen kauneuden ja ainutlaatuisuuden tai tuomalla esiin maailman epätäydellisyyden ja kivun.

Juri Jarin